Ray Bennett: Alisuorittajan manifesti. Opas vaatimattomiin saavutuksiin ja hyvään oloon

(Sammakko 2012, alk. englanniksi 2006)

Piskuinen kirjanen henkii jo ulkomuodollaan sisältämäänsä sanomaa: miksi yrittää enemmän, jos vähempikin riittää. Stressi, ahdistus ja kiire vähenevät suoritustasoa laskemalla, jolloin aikaa ja energiaa jää käytettäväksi hauskoihin asioihin. Kirjan alle sadassa sivussa käydään läpi tämä alisuorittamisen perusajatus sekä joitakin elämänalueita, joilla olisi hyvä alisuoriutua.

Varmasti moni kaipaa tämänkaltaista muistutusta niistä Oikeasti Tärkeistä Asioista. Tämä kirja kuitenkin hukkuu massaan tänä leppoistamiskirjallisuuden kultakautena. En näe tässä kirjassa mitään niin erikoista, että suosittelisin sen lukemista saati hankkimista - harvoin saa rahalleen yhtä vähän vastinetta. Sekä kirjan viestin että sen sisällön ongelma on, että jos ei paneudu edes itseään kiinnostaviin asioihin kunnolla, joskus vaivalloisestikin, ei saa aikaan mitään, mikä kiinnostaisi itseä tai muita. Juuri niin tälle kirjalle on käynyt.

Eve Hietamies: Tarhapäivä

(Otava 2012)

Hietamiehen edellinen kirja Yösyöttö onnistui olemaan paikoin syvällinen viihdekirja, mutta jatko-osa Tarhapäivä ei yllä edeltäjänsä tasolle. On sinänsä ymmärrettävää, että Hietamies on lähtenyt jatkamaan isän ja lapsen tarinaa, sillä Yösyötön herkullisia henkilöhahmoja jäi kirjan loputtua ikävöimään. Harmi vain, että kirjailija ei luo henkilögalleriaan juurikaan uusia hahmoja eikä edes uusia piirteitä vanhoihin tuttuihin.

Kirjassa Antin poika on kasvanut viisivuotiaaksi, ja pienen perheen lähipiiriin kuuluu edelleen myös naapurin Enni tyttärineen. Kun Enni sitten katoaa, Antin on ryhdyttävä huolehtimaan toisestakin lapsesta, joka sattuu vielä olemaan tyttö. Kun Hietamies on tähän asti onnistunut kommentoimaan monenlaisia lapsiperheiden ilmiöitä terävän kriittisesti, jää ihmetyttämään, miksi kirjassa hukataan täysin lasten leikkien, vaatteiden ja kasvatuksen sukupuolittamisen tarkastelu. Nyt aiheesta kirvonnut huumori jää pinnalliselle tasolle: sen ihmettelyyn, miksi mies ei erota tunikaa ja mekkoa toisistaan.

Ikävästi paikallaan junnaava, liian pitkä sekä edellistä kirjaa kierrättävä romaani ei vakuuta. Yösyöttöön  verrattuna tämä kirja tuottaa melkoisen pettymyksen.