lauantai 24. maaliskuuta 2012

Ray Bennett: Alisuorittajan manifesti. Opas vaatimattomiin saavutuksiin ja hyvään oloon

(Sammakko 2012, alk. englanniksi 2006)

Piskuinen kirjanen henkii jo ulkomuodollaan sisältämäänsä sanomaa: miksi yrittää enemmän, jos vähempikin riittää. Stressi, ahdistus ja kiire vähenevät suoritustasoa laskemalla, jolloin aikaa ja energiaa jää käytettäväksi hauskoihin asioihin. Kirjan alle sadassa sivussa käydään läpi tämä alisuorittamisen perusajatus sekä joitakin elämänalueita, joilla olisi hyvä alisuoriutua.

Varmasti moni kaipaa tämänkaltaista muistutusta niistä Oikeasti Tärkeistä Asioista. Tämä kirja kuitenkin hukkuu massaan tänä leppoistamiskirjallisuuden kultakautena. En näe tässä kirjassa mitään niin erikoista, että suosittelisin sen lukemista saati hankkimista - harvoin saa rahalleen yhtä vähän vastinetta. Sekä kirjan viestin että sen sisällön ongelma on, että jos ei paneudu edes itseään kiinnostaviin asioihin kunnolla, joskus vaivalloisestikin, ei saa aikaan mitään, mikä kiinnostaisi itseä tai muita. Juuri niin tälle kirjalle on käynyt.

Ei kommentteja: