(Teos 2011)
Lähitulevaisuuden Suomesta ja maailman tilasta kertova romaani, josta on vaikea sanoa, onko kyseessä dystopia vai realistinen kuva tulevaisuudesta - nykytilanteen valossa jälkimmäinen. Pääosassa ovat isä, poika ja isänisä. 17-vuotias Eero on eläinaktivisti, tämän isä Orvo kasvattaa mehiläisiä inhimillisin konstein ja filosofoi, kun taas isänisä pitää tehotuotantosikatilaa.
Kolme sukupolvea edustavat eläinten kohtelun aikakausia, hiljalleen edistynytttä ymmärrystä eläinten olemuksesta ja oikeutetusta asemasta. Eeron blogimerkinnöissä käsitellään laajasti tehotuotannon vaikutuksia eläimiin ja sitä kautta maailmaan, kunnes isku sikatilalle katkaisee kirjoittamisen. Isä Orvo joutuu paljon vartijaksi, kun paljastuu keino päästä turvaan maailman tuholta. Kaiken avain on joukko väärinymmärrettyjä tuotantoeläimiä, mehiläiset, joille ihmiskunnalla on suurempi kiitollisuudenvelka kuin arvaammekaan.
Kirja on parasta Sinisaloa pitkään aikaan. Se saa todella ajattelemaan asioita. Tuntuu, kuin kirjailijalla tosiaankin olisi keino päästä kurkkimaan lähitulevaisuuteen ja siksi myös syy herätellä lukijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti