(Karisto 2002, alkuteos englanniksi 1989)
Pteppic on faaraon poika ja valmistuu juuri salamurhaajaksi, kun hänestä itsestään tulee faarao isänsä kuoleman seurauksena. Valtakunnan todellinen hallitsija taitaa kuitenkin olla ylipappi Dios ja hänen ohellaan vuosituhantiset perinteet.
Muista kiekkomaailma-kirjoista irrallinen alkuaikojen hupailu kohdistaa terävää satiiria uskontoihin ja perinteisiin sekä ylipäätään - Pratchettin tapaan - ihmisiin, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan. Vanhaan tapaan loppuhuipennus on mittelö Umpiulottuvuuksien kammotusten kanssa. Kelpo kirja, vaikka Pteppic jääkin jotenkin persoonattomaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti