(Tammi 2012, alk. 2010)
Kammottavasta asetelmasta ammentava Huone tuntui etukäteen melkein liian ahdistavalta luettavaksi. Kirja alkaa, kun Jack täyttää viisi vuotta ja kuulee uskomattoman paljastuksen: maailmassa on muutakin kuin tämä huone. Koko siihenastisen elämänsä poika on elänyt äitinsä kanssa suljetussa huoneessa, joka on heidän koko maailmansa. Lapselle huone on maailman rajat, mutta nuori äiti kaipaa ulos vankilastaan.
Erityisesti lukijan tunteisiin vetoaa viisivuotias minäkertoja, jonka ääni ja sanasto ovat todella uskottavat. Tarkkaan pohdittu kieli välittyy myös suomennoksesta; kääntäjä Sari Karhulahti on tehnyt hyvää työtä. Pieni lapsi kertoo kaiken näkemänsä, myös sen, mitä ei ymmärrä. Aikuinen lukija ymmärtää sen kauheuden, jonka lapsen ääni ikään kuin vahingossa välittää. Kirja onkin erityisen tunnepitoinen lukukokemus.
Donoghue kuvaa upeasti, miltä Jackista tuntuu, kun maailma osoittautuu paljon suuremmaksi ja monimutkaisemmaksi kuin siihenastiset yksitoista neliömetriä. Äidin kautta esiin nousee myös kysymys siitä, onko mahdollista säilyä samana ihmisenä läpi elämän. Erityisesti kirja kertoo siitä, miten paljosta ihminen voi selvitä, jos hänellä on syy elää, ja miten paljon ihminen taipuukaan suojellakseen toista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti