(Otava 2011)
Nuorten suomalaisten kirjoissa näyttäisi olevan kovasti muodikasta osoitella luokkaeroja. Metsäjätissä aihepiiri aineellistuu Törmälän tehdaspaikkakunnalla, johon kylän oma poika Pasi Kauppi palaa kauppakorkeakoulun ja Helsinkiin rakennetun paremman elämän voimin. Törmälän ydin ja alkuperäinen olemassaolon syy on tehdas, joka työllistää suuren osan asukkaista ja muodostaa itsessään kylän historian. Nyt tehdaskonsernin johtoportaaseen nousseen Pasin tehtävänä on virtaviivaistaa tehdas osakkeenomistajien toiveiden mukaiseksi eli irtisanoa vanhoja tuttujaan.
Nousiaisen tarkoituksena on kuljettaa kahta todellisuutta rinnakkain. Lähes nelikymppinen Pasi odottaa esikoistaan ja laittaa rucolaa pitsan päälle, kun vanha luokkakaveri Janne on juuri tullut ukiksi ja viihtyy oluella paikallisessa kuppilassa. Törmälän duunariperheissä ei lapsia ole kasvatettu maailmanvalloittajiksi, joten lahjakas Jannekin tyytyy pohtimaan maailman menoa itsekseen. Kauppakorkeakoulussa taas on opittu röyhkeyttä ja uskoa itseen sekä halua kasvattaa omat lapset voittajiksi. Tietenkin lopuksi elämä yllättää ja Pasin arvot keikahtavat vielä kerran uuteen suuntaan.
Kovin rautalangasta väännetty ja osoitteleva kirja, vaikka aihe onkin ajankohtainen ja koskettaa monia. Koska tunnen vastaavan paikkakunnan läheisesti, sen kirjan sivuilta välittyvä mielenmaailma tuntuu tutulta ja aidolta. Silti viimeaikainen suosikkini Nousiainen pettää siirtyessään satiirista asteen vakavampaan suuntaan. Jotenkin kirjasta tuntuvat puuttuvan sävyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti