(Otava 2011, 10.painos; 1. suomenkielinen painos 1997; ensimmäinen julkaisu englanniksi 1996)
Kirja on omaelämäkerrallinen kertomus lapsuus- ja nuoruusvuosista 1930- ja 1940-luvun Irlannissa. Frank syntyy vahinkoraskauden seurauksena vanhempiensa esikoiseksi Yhdysvalloissa, josta tuoreet maahanmuuttajat palaavat pian takaisin kotiseudulleen Irlantiin. Perhe kasvaa tahdilla lapsi per vuosi, isä juo rahat eikä onnistu pitämään työpaikkaansa kuin pari viikkoa kerrallaan. Yhdysvalloissa on lama ja Irlannissa rutiköyhää, lapsia kuolee kuin kärpäsiä ja aikuiset raatavat raskaissa töissä. Ajan katolinen usko kuitenkin velvoittaa ottamaan vastaan kaikki lapset ja kunnioittamaan miestä perheen päänä.
Vaikka kyseessä ovatkin Frankin muistelmat poikavuosistaan, tärkeäksi päähenkilöksi nousee myös Angela-äiti. Parikymppisenä Irlantiin palatessaan Angelalla on tuomisinaan neljä lasta, tuore suru ja juoppo aviomies. Vielä monta vuotta myöhemmin lapset peitellään nukkumaan perheen ainoaan sänkyyn vanhojen takkien alle ja astioina käytetään hillopurkkeja. Tätä kirjaa lukiessa muistaa, mitä on todellinen köyhyys - vaikka Wikipedian mukaan McCourt liioittelee omia kokemuksiaan, ovat tuollaiset olot olleet todellisuutta ja ovat sitä liian monille vieläkin. Silti Frankin kasvun vuosissa on paljon nykypäivänäkin tuttua: itsensä etsimistä, uskon kyseenalaistamista, tyttöjen tirkistelyä ja pelkoa omasta synnillisyydestä.
Silmiä avaava lukukokemus, jonka tekstissä on hienosti tavoitettu lapsen kerronnan sävy. Lienee pakko lukea myös jatko-osa Amerikan ihmemaassa, joka alkaa Frankin varhaisaikuisuudesta meren toisella puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti