(Gummerus 2010)
Nuori nainen ryhtyy helpon rahan toivossa prostituoiduksi. Oman ruumiinsa myyminen on vaikeaa pitää erillään oman itsensä myymisestä, ja kaupungilla kulkiessa jokainen tuntuu näkevän Nooran kasvoista hänen likaisen rahanansaitsemiskeinonsa. Nopeasti Noora lakkaa kiinnostumasta ihmisistä mutta kaipaa samalla omana kokonaisena itsenään nähdyksi tulemista.
Kirjaa lukiessa herää kysymys, kuinka paljon prostituutio eroaa muista palveluammateista. Tunteita ja mielenkiintoa joutuvat joskus teeskentelemään myös siivooja ja lentoemäntä. Satunnaisia sukupuolitauteja lukuunottamatta ammatin haitat tuntuvat kirjassa olevan lähinnä sosiaalisia: kuinka kertoa poikaystäväehdokkaalle myyvänsä itseään? Mitä jos tapaa asiakkaansa työhönottohaastattelussa? Minäkertoja pohtii pitkin kirjaa, olisiko huoran ammatti sopiva vahvemmalle persoonalle, joka ei tuntisi menettävänsä asiakkaille jotain itsestään.
Kirjan nuortenkirjamainen kerrontatapa ärsyttää aluksi ja tuntuu epäaidolta, mutta ehkä se kuitenkin tavoittaa päähenkilön tasapainottoman olemuksen tasalaatuisempaa kieltä paremmin. En oikein osaa sanoa, mitä kirjasta jäi mieleen, sillä sekä loppu että koko kirja ovat jotenkin keskeneräisen oloiset. Tai ehkä se vain johtuu siitä nuortenkirjatyylistä, en tiedä. Aihe on sinänsä kiinnostava, mutta tekstiä on liikaa: olennainen pääsee hukkumaan tylsiin yksityiskohtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti