(Otava 2011)
Esikoiskirjailijan novellikokoelman ohut ja kevyt ulkomuoto pettää: sisältö on painavaa ja taitavaa tekstiä. Novellien teemoissa toistuvat ulkopuolisuuden ja vääränlaisuuden tuntemukset sekä ihmisen oikeus omaan itseensä.
Monesti tärkeäksi nousee kielletty tai ainakin paheksuttu rakkaus, joka on kokijoilleen aitoa ja oikeaa, vaikka muu maailma ei sitä ymmärtäisikään. Myös lapsen kokemuksia kummallisesta ja hengettömästä aikuisten maailmasta kuvataan useammassa novellissa.
Itse pidin eniten Lihakuu-niminovellista, jossa pieni lapsi myötäelää vanhempiensa vaikeuksia. Tekstissä on upeasti tavoitettu lapsen maaginen maailma ja ajatuksenjuoksu. Toinen helmi Aaprahamin taakka kuvaa säälimättömästi toisen varjoon jäänyttä rakkautta.
Lihakuu on vuonna 2012 ehdolla Tiiliskivi-palkinnon saajaksi. (Valitettavasti nuo nettisivut näyttävät päivittyvän hitaasti.) Palkinnon saaja julkistetaan helmikuussa. Lihakuu on epäilemättä ansiokas ehdokas, jolle soisi enemmänkin lukijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti